42.

  Juu, kirjoittelen tänne nyt ennen töihin lähtöä. Väsyttää kamalasti.
  Minulla on sormessa jonkin sorttinen niveltulehdus joka säteilee kyynerpäähän asti. Polvikin on sanomassa kaput.
  Eilen oli palkkapäivä joten aamupala olikin aikamoinen pilleri-cocktail! Ostin 5-htp varastot täyteen ja päätin kokeilla puhdas+caps:eja...vihreää kahvipapu-uutetta. Oikealle kädelle pakkolliset 2 kpl buranaa ja kalaöljykapselit, eli kaiken kaikkeaan 6 pilleriä. En halunnut ärsyttää vatsaa liikaa joten päätin poikkeuksellisesti syödä aamiaista...; Yksi viipale monivilja paahtoleipää, baby-pinaattia, tomaattia ja hieman juustoa. Maistoin alpron jotain uutta soya-jogurttia (verigreippi ja lime/sitruuna) todella hyvää ei yhtään liian makea. Alpron soya-tuotteet ovat niin hyviä! Voisin olla vegaani kunnes olen tavoitepainossani...makeuttamaton soija juoma on aivan taivaallista teen tai kahvin kanssa!

  Toivon nyt että tahdonvoima edes parantuisi...ihan sama vaikka pillereitten vaikutus olisi jonkinlainen plasebo...kunhan vain laihtuisin. En pysty ajattelemaan mitään muuta!!
  Kunpa saisin viikonlopun vapaaksi! Veronican Maggion keikka olisi lauantaina ja tappaisin päästäkseni sinne!
  Nyt meikkaamaan ja juosten spora-pysäkille...töihin, ei saa syödä, ei saa sortua!

41.

  AAAAAAH! Olen niin väsynyt. Miksi en nuku. Valvon ja valvon sitten herään aamulla herätyskellon saatanalliseen pirinään ja ryömin sängystä ylös, pukeudun töihin ja selviydyn päivästä valheellisesti ja pakotan itseni hymyilemään vastaantulijoille.
  Taas uusi "lupaus" tosin tämä on hieman realistisempi kuin muut tavoitteet. Uusi vuosi tulee olemaan näytön paikka. Painotavoitteekseni olen asettanut 47 kiloa. 2 kuukautta aikaa pudottaa vähintään kuusi kiloa. Ei voi olla vaikeaa. 
  Haluaisin pystyä laihduttamaan ns terveelliseti mutta valitettavasti se merkitsee minulle henkilökohtaista ylipaino, jos siis söisin "normaalisti" niinkuin muut. Olen nyt saanut hamstrattua kotiin smoothie aineksia joten aion elää niin niukalla ruualla kuin mahdollista kahden kuukauden ajan. Minun on näytettävä itselleni että voin olla taas laiha. Päitä kääntävän laiha. Minä voin olla taas joku joita muut katselevat. Ansaitsen sen.
  Juuri nyt olen ristiriidassa itseni kanssa. Haluan olla kaunis...ei vaan täydellinen. Kuitenkin silvon ja tärvelen ulkomuotoani. Kokoajan syvemmälle ja useammin.
  Olen jonkinlaisessa ahmi-tai-viillä tilanteessa. Jos en ahmi haluan veren valuvan, jos ahmin itken itseni tajuttomaksi ellei taju mene jo oksentaessa.
  Pakko ponnistella. Pakko vain jaksaa ja painaa eteenpäin. Ruoka ei hallitse minua.
  Minä tulen olemaan vielä täydellinen ja kelpaan jopa itselleni...joku päivä. Viimeistään uutena vuotena.
  Huomenna aamulla töihin. Onneksi on todella paljon töitä, onnistun ehkä jopa välttelemään syömistä kokonaan. Reilulla kädellä vain vettä, kahvia ja tupakkaa.
  Anteeksi tämä sekava ja persoonaton postaus, en oikein löydä itseäni.
  Nyt hyvää yötä, kauniita unia.

Huomenna vain nesteitä ja piilo jumppaa.

Herätys kello 6:20

40.

  Paleltaa ja on pimeää. Haluan jonkun syliin, ihan hetkeksi vain.
  Sydämeni syke tuntuu epätasaiselta ja henkeä ahdistaa. Tämä jatkuva oksentelu taitaa todellakin pian vaatia veronsa. Koko elämäni haisee oksennukselta.
  En ole koskaan tuntenut oloani näin väliinpitämättömäksi, edes siskoni kuollessa. Ehkä se on on iskeytynyt tajuntaani vasta nyt ja Hänen kuvottava käytöksensä on toiminut jonkinlaisena katalysaattorina kaikelle.
  Ulkonäkökään ei kiinnosta, paitsi tietenkin reiteni ja vyötäröni ympärysmitta. Liikun ulkona aivan narkomaanin näköisenä, ihmiset tuijottavat. Aikaisemmin en voinut mennä edes kävelylle ilman ehostettuja kasvoja ja mietittyä asua. Nyt ratkaisee vain mukavuus ja palelemisen minimointi. Musta trenssi, löysät farkut ja karmaisevia ylisuuria villapaitoja ja huppareita. Piiloon vain koko minä. Jaksan juuri ja juuri etsiä puhtaan paidan töihin aaumuisin.
  Puhuin eilen äidin kanssa puhelimessa, kerroin äidille osan totuudesta. Vain sen miten väsynyt olen ja miten tuntuu siltä kuin kaikki pieninkin kimallus elämästä olisi vain haihtunut olemattomiin. Olen kuulemma masentunut. Pitäisi mennä lääkäriin. Jaksanko? Ansaitsenko edes apua tähän sielun kuolemaan? Tuskin, mutta äiti ansaitsee terveen tyttären. Äidin vuoksi aion yrittää olla vahva ja kestää joka päivän hetki hetkeltä.
  Väsyttää mutta en uskalla mennä nukkumaan. Unet tulevat ja Hän tulee uniini. Herään öisin ja havahdun totaaliseen yksinäisyyteen ja pimeyteen. Purskahdan itkuun ja nukahdan uudestaan, vain  tunniksi tai pariksi. Kaksi tuntia täysin pimeää ja uuvuttavaa unta. Herätyskello kuullostaa helvetin fanfaarilta uuteen pirulliseen päivään.
  Puen päälle aamuisin sängyssä jo päälleni verkkarit ja villapaidan (joskus nukun vaatteet päällä). Laahustan kylpyhuoneeseen ja tarkistan turhaan peilikuvani, eihän sieltä koskaan katso takaisin kukaan muu kuin tuntematon tuttava.
  Turvonneet eksyneet silmät ja ohentunut takkuinen tumma tukka. Tällaiseksikö olen muuttunut? Nuhjuiseksi ja mitäänsanomattomaksi.
  Olin aiemmin melkeimpä kaunis ja elinvoimaisen näköinen. Minne olen kadonnut tämän matkan aikana. Näinkö paljon Hän minusta otti mukaansa? Kaiken kauniin ja hyvän.
  Tosiaan. Kasvoin hänen varassaan niin että lopulta kasvoin kiinni kuin viiniköynnös. Monilla pienillä hennoilla oksillani kasvoin Hänen ympärilleen. Koristin hänet samalla varovasti kauneudellani. Kun hän riuhtaisi itsensä irti minusta irtosivat samalla kauniit köynnökseni hänen mukanaan, varisivat maahan ja kuolivat. Onneksi köynnöskasveilla on tapana kasvaa takaisin, minun köynnökseni tosin tarvitsisivat hieman apua ja hoivaa. Varsinkin nyt kun kylmyys on saapunut.
  Ostin kaupasta tänään rasvatonta piimää, karpalo kivennäisvettä ja neljä satsumaa.
  En mennyt töihin kun en jaksanut mutta huomenna menen. Herään aikaisin, treenaan vähän ja juon teeni rauhassa.
  Kunpa olisi kunnollinen takki ja hanskat...kengätkin olisivat mahtavat.
  Sytytän huomenna vähän kynttilöitä ja nukun pitkät päikkärit.
  Hyvää yötä, toivottavasti nukun edes 5 tuntia unetonta unta.

Silmät kiinni ja pää tyynyyn.

XOXO

39.

  Uuh! Mikä työpäivä...aamu oli pahin. Kun heräsin vietin koko aamun ahdistus hiessä ja kouristuksissa. Piti koko spora matka keskittyä hengittämään ja estää tajuntaa pimenemästä. Tajusin jo tullessani töihin että en pysty olemaan täyttä seitsemää tuntia töissä vaan ilmoitin että minulla on menoa ja täytyy lähteä jo kolmelta, tieto siitä että pääsen tasan kolmelta antoi voimaa painaa päivä loppuun.
  Olen kuitenkin ylpeä että menin töihin sillä eilen illalla ja herätessä tuntui aivan mahdottomalta ajatukselta olla ihmisten ilmoilla. Oksetti ja itketti.
  Syöminen meni tänään hyvin. En syönyt kuin vähän salaattia, jätin jopa ruokaa! Annoin itselleni luvan syödä jälkkäriä. Melonia, viisi 2cm x 2cm kokoista palaa. Kotona ei ole ruokaa, eikä ole rahaa joten en voi sortua kaupan kassalle. Tupakkaa löytyy vaikka millä mitalla ja teetä. Loppupäivän paasto taitaa näillä näkymin onnistua.
  Tekee kylläkin aivan älyttömästi mieli ahmia ja oksentaa. 
 Olo on niin outo...olen aivan tyhjä vaikkakin sisälläni tuntuu myrskyävän jotain suurta ja tuntematonta. Pelottaa. Mitä tapahtuu jos tuo myrsky pääsee purkautumaan? En tiedä. On kuin jokin valtava paine painaisi sisuskalujani kasaan ja sydämeni tuntuu olevan räjähdyspisteessä.
  Olen tehnyt kiltisti joka päivä punnerruksia, kyykkyjä ja vatsoja. Tuntuu ihana jomotus koko kehossa ja joka askeleella polttaa. Ei saa olla päivääkään ilman kipua. Jos ei tunne mitään ei mitään tapahdukkaan. Tämä kipu on hyvästä.
  Olen tehnyt listan ruuista joita en saa syödä, kaikki eivät välttämättä ole edes epäterveellisiä mutta ne todella rajaavat ruokavalioni niin että en vahingossakaan syö mitään lihottavaa (ellen vietä laatuaikaa Ahmatin kanssa, silloin kaikki on sallittua).

En saa syödä mitään tai mikä sisältää:
- banaania
- perunaa
- vilja tuotteita
- avokaadoa
- papuja
- maissia
- kananmunaa
- pähkinöitä tai siemeniä
- juustoa
- lihaa
- herkkuja; karkkia, jäätelöä etc.

  Tuolla pääsee aika hyvin eroon kaikista piilo lihottavasta.

  Tahdon että löysät farkut oikeasti istuisivat löysästi.

XOXO

keep calm and starve.

38.

  Voi luoja mikä viikonloppu. Mikään ei mennyt hyvin. 
  Perjantaina en lähtenyt ulos sillä lauantaina oli töitä. Lauantaina lähdin kuitenkin ulos töiden jälkeen, sain ilta keikasta käteispalkan. Oli aivan kamala ilta...en ymmärrä miten mikään  ei tunnu hyvältä. 
  Näin Hänet. Hän on aivan uskomattoman kamala ihminen. 
  Itkin silmäni umpeen, kadotin 50 euroa, söin ja oksensin.
  Minun on oltava itselleni ankarampi. En saa tuntea mitään silää jos tunnen niin tunnen vain Hänet. Hänellä on jo joku muu joten miksi minä ruikutan? Koska olen vielä toivottomasti, harmillisesti, epätoivoisesti ja sayvästi rakastunut Häneen. 
  Haluaisin vain viltää ranteeni auki ja vaipua ihanaan ikuiseen uneen. 
  En minä halua kuolla koska minulla ei ole enään häntä. Tämä oli vain viimeinen pisara. Liika on liikaa.
  Siskoni kuolema, vanhempieni ero, isäni mutto ulkomaille, abortti ja ikuisesti läskinä pysyvä vartaloni ovat vain liian paljon heikolle mielelleni. En pysty käsittelemään tätä kaikkea. Haluan olla tunnoton, painoton ja olematon. Tahdon olla täydellinen.
  Annan itselleni vielä yhden viimeisen tilaisuuden ja se alkaa nyt. Yksikin totaalinen romahdus ja lähden. Tosin en halua kuolla lihavana. Pakko laihtua ensin.

Voih! Teen mitä tahansa! En vain tahdo olla enään minä.

37.

  Huhhu, tulii juuri töistä ja olen aivan puhki. Tarjoilijan työ on rankkaa. On tullut kaikenlaisia rasitusvaivoja; polvet ja selkä huutavat hoosiannaa, oike etussormeni nivel on tulehtunut ja olen henkisest aivan uupunut kokopäiväisestä hymy-näytelmästä. Pitää olla iloinen ja pirtsakka vaikka tekisi mieli paiskata lautaset lattiaan ja haistattaa pitkät vitut kaikille ja kaikelle. 
  Vielä uuvuttavampaa on olla ihanien tuoksuisten ja näköisten ruokien ympäröimänä 7 tuntia päivästä. Minä olen ruuan rakastaja. Ei ole oikein mitään mistä en pitäisi...paitsi fobiani varsiselleri ja rusinat. En ole myöskään allerginen millekkään. Joten haluan ja voin syödä kaikkea. Nyt ole kuitenkin löytänyt pienen helpotuksen tähänkin, ei kerta parannus mutta helpottaa mielitekoja ja vähentää ruokahalua. Ihmelääkkeeni on mediassa nyt pyörinyt luontaistuote 5HTP. 

Lisää serotoniinin tuotantoa ja auttaa nukkumisessa. Pärjään vähemmällä unella, tunnen itseni energisemmäksi ja pystyn hallitsemaan Ahmattia paremmin. Alakuloisuuteni on myös siedettäväämpää.

  Olen erittäin ylpeä siitä että en ottanut ruokaa mukaan töistä sillä yksi ateria päivässä saa riittää. Vaikka napostelenkin töissä jonkun verran esim. pähkinöitä ja deli-pöydän antimia, vain vihanneksia tosin. Olen onnistunut myös pysymään poissa ravintolamme kuuluisan herkullisesta itse leivotusta leivästä, palaakaan en ole syönyt koko viikkona. 

  Tänään söin salaatin jossa oli; tomaattia, coleslawia, etikka kurkkuja, täysjyväriisiä, maa-artisokkaa, marinoitua paprikaa ja uuni kypsytettyä munakoisoa. Ei kai liian paha? En syönyt itseäni täyteen sillä yritin huijata vatsaani rouskuttamalla jääpaloja ennen ruokailua. Onnistui! 

  Tein aamu jumpankin vaikka piti herätä 7:tä sitä varten ja sitten kävelin töihin 35 minuuttia, aamulla on järkyttävä tuuli joten ehkä paleleminenkin poltti muutaman lisä kalorin...

  Aion siivota kopperoni tänään lattiasta kattoon, minimi 45 kotiurheilua (vatsoja, punnerruksia...etc.) ja illemmalla olisi tarkoitus mennä Sylin kanssa kävelylle. Ehkä riittää täksi päiväksi. Huomenna sama uudestaan ja aion melkeimpä rukoilla tahdonvoimaa huomiselle sillä huomenna on töissä tarjolla pannukakkua! Mielin määrin rasvaista, täydellistä, houkuttelevaa mutta oih niin kiellettyä pannukakkua. Pakko pitää pää kylmänä...keksiä joku jekku ranteseen että kun näen sen niin muistan että ei saa. 

  Tämänhetkinen välitavoitteeni on näyttää uskomattoman, järkyttävän ja mykistävän hyvältä halloweenina, joten en saa: oksentaa sillä se turvottaa kasvoja, syödä vehnä tuotteita kuten pastaa tai leipää sillä ne taas turvottavat vatsaa, olla urheilematta (sanomattakin selvää miksi) enkä syödä kännimättöjä enkä myöskään juoda mitään alkoholia paitsi vodkaa (vodka sooda, vodka tonic, vodka russian ja vodka shotti), vodkalla suurin huvi ja vähiten kaloreita. Eli minulla on 18 päivää aikaa kaunistua ja laihtua ahdollisimman paljon. CHALLENGE ACCEPTED!

WHY THE FUCK NOT?

Pitäkää huomenna peukut pystyssä minulle, jooko?

XOXO

36.

  Minulla on vapaapäivä ja olen aiva apaattinen. Olen yrittänyt siivota sikolättiäni (kämppääni) mutta sängyssä makaaminen ja tupakan polttaminen tuntuu jotenkin turvallisemmalta ja luontevammalta kuin minkäänlainen produktiiviuus.
  Päätin että en saa ostaa ruokaa kotiin, en yhtäkään syötävää ostosta. Jos on nälkä niin sitten on, ruokaa en tänne osta jos aion ikinä olla laiha ja kaunis.
 Juon mielummin teetä, poltan tupakkaa ja jauhan purukumia. Tässä muutama valhe mitä kerron itselleni kun ruoan himo iskee ja Ahmatti karjuu minulle: "SYÖ!!" Jos ei ole kaapeissa ruokaa ei kerry senttejäkään. Up your's Ahmatti!!
  Saatana. Vihaan Ahmattia...mutta itä oikei tekisin ilman häntä. Tuntuu siltä kun hän pitää minua elossa, auttaa hymyilemään ja kertomaan kaikille niin tutun valhee ilman että lavastettu vilpittömyys särkyisi. Se valhe on: Kaikki on hyvin.
  Käsivarteni ovat aivan ruvella, eivät ole näyttäeet tältä moneen vuoteen. Mutta mitä syvemmät ruvet sitä aurikoisempi hymy. Kipu muistuttaa minua pysymään kasassa muitten edessä, ei saa herpaantua eikä lavastus saa näkyä. Olen vahvempi kun kukaan ei tiedä, muutun heikoksi jos joku säälii.
  Tiedostan pahanolon jos näen sen jonkun muun silmissä, pystyn kävelemään pystypäin kun tunnen farkkujeni hankaavan kivuliaasti viilleltyä ja poltettua reittäni vasten. Jos en tuntisi sitä en pystyisi tähän mestari suoritukseen. Jos en tuntisi pahaa en voisi teeskennellä tuntevani hyvää, sillä nehän ovat vastakohtia. Tunne tuska ja suru näytä mielihyvä ja onni.

Päivän treeni:
 20 kyykkyä
 10 punnerrusta
 30 vatsaa
 10 sekunnin kylki lankku (10 sek /puoli)
 20 X-hyppyä
 10 puerrusta
 30 reverse vatsaa
 10 kyykkyä
 20 polven nostoa (10/jalka)

toista 2-3 kertaa

  En ole syönyt mitään, juonut kolme kuppia teetä. Eikä ole nälkä. Poltan tupakan ja sitten siivoan...ehkä.

Kauneudesta saa kärsiä.

XOXO