23.

  Tuntuu kuin olisin mennyt viikon putkeen samoilla silmillä. Olo ei ole mitenkään eiryisen kehuttava. 
  On todella ärsyttävää kun olen kokoajan hieman vihainen...sanon typeriä asioita. Oma käyttäytymiseni ei edes häiritse minua juuri tapahtuma hetkellä mutta sitten sängyssä ennen nukkumaan menoa niin ajatukset käyvät läpi jokaikisen sanan ja eleen minkä olen päivän aikana tehnyt. Kuinka kaikki tekemiseni ja snomiseni vaikuttaa muihin ihmisiin, kaikken eniten minä mietin mitä he minusta ajattelevat nyt (tietenkin pahaa ja kaikkea mahdollista inhottavaa minusta). 
  Minulle ei ole ikinä aikaisemmin käynyt niin että jonkun muun sanat vaikuttaisivat ahmattiin...ehkä kukaan ei ole oikein koskaan maininnutkaan syömisestäni ja syömättömyydestäni (taitaa olla aika tabu meidän yhteiskunnassa). Tänään kävi kuitenkin näin, olimme koko henkilökunnan kanssa syömässä ennen loppu siivoamisia ja eräs kokki alkoi huomautella salaatti annokseni koosta, minusta aika outoa. Hän väitti tuorekasviksista, pähkinöistä ja raejuustosta koostuvan annokseni olevan jotenkin liian iso minun kokoiselleni tytölle. Joistakin annoksistani voi kuullemma tulla mieleen kaakattava, keski-ikäinen ja möhömahainen kokkimme, olin aivan järkyttynyt. 
  Ahdistuin todella paljon, jätin melkein koko paska salaatin syömättä mutta tiesin kuitenkin että on pakko syödä tai saan hermoromahduksen. Päätin olla ajattelematta asiaa enempää. Toisin kävi, ahmatti karjui ja ulisi. Tulin Hänen luokseen yöksi toivoen hieman että viettäisimme kivan illan kahdestaan, Hän saa ahmatin hiljentymään tai pysymään paremmin nahoissaan. Ei, Hän lähti katsomaan GoTin uutta jaksoa ja jätti minut yksin ahmatin kanssa (ei tietänkään että syyttäisin häntä, eihän hän tiedä ahmatista mitään). Söimme todella hyvää Hänen tekemäänsä pastaa eikä tuntunut yhtään pahalta kun hän oli tässä mutta heti kun kävi ilmi että hän onkin lähdössä alkoi pieni kuonamöhkäle päässäni kuiskutella kaikkia ihania juttuja.


 "Mennäänkö ostamaan Ben&Jerry's?"
- Jaa-a. Ehkä.
  "Keksitkin olis hyviä..."
- Niin olisi, mutta menee niin paljon rahaa. Ja ne lihottaa.
  "Entä sitten? Kyllä me osataan olla lihomatta...jos tiiät mitä tarkotan? Ei olla pitään aikaan syöty jäätelöä!!"
- Tiedän. Mennään kauppaan.


  Tässä esimerkki siitä millasita dialogia käyn päässäni. Sairasta eikö? En osaa pitää puoliani täysin mielikuvituksellista hahmoa vastaan. 
  Työkaverini kommentista päätin olla siis syömättä loppu päivän mutta sitten tapahtui pasta bolognese ja sitten jäin yksin. Mikä olisi parempaa kuin BP? En oikeastaan keksi yhtäkään asiaa. 

En ole tainnut laittaa mitäänk kuvia itsestäni ja joistakin puuhistani...voisin laittaa tähän alle pienen viikko tiivistelmän. 
Kuvia elämästäni.

Aika perus vapaapäivä lounaani.

Rakastamaani mantelimaitoa!! Ensi kertaa näin makeuttamattomana. Oli pakko ostaa.

Hulluillapäivillä, rasvainen sekaiho survival kit.

Turhamaisuuden kuningar kun olen, eli solariumiin.

Hyvää yötä.

Kauniita unia ja oman kullan kuvia.

XOXO

  

22.

Here we go again!

  Tarvitsen bentsodiatsepiini tai oksatsepaami lääkityksen. Tää alkaa olla ihan sietämätöntä. Töissä olen ihan hiihunhaahun aivoton koska olen niin vainoharhainen ja keskittymis kykyvytön. Nukkuminen on pelkkää horrosmaista unetonta makaamista. En tunne oloani levänneeksi ja aamulla haluaisin vain pistää pään tyynyyn eikä peilistä katsova ihminen näytä tutulta....Olen pelkkä ontto kuori, varjo.

  Eilen oli parempi päivä mutta tänään olen jotenkin kadottanut taas mieleni jonnekkin. Tämä aaltoilu on kamalaa, ahdistavaa ja todella raskasta. En koskaan tiedä millä mielellä herään...omallani vaiko jonkun muun. 

Ahmatti on alkanut taas kuiskuttelemaan ja hyräilemään korvaani kaikkia ihania asioita. KAikken kamalinta on kuitenkin kun ahmatti toruu tai huomauttaa asioista. 

"Katso nyt! KATSO miten tuokin tuijottaa sun lautasta! Noinko paljon ruokaa...ajattele nyt vähän. Haluutsä ikuisesti olla läski, tolla menolla ainaki onnistut". Kaikki tämä on ollut poissa parikin kuukautta. En ole pitänyt ahmattia tarpeeksi tarkasti silmällä sillä se on näköjään kerännyt voimia ja keksinyt uusia taktiikoita. 

  Olen täysin puolustuskyvytön ahmattia vastaan...nyt on pakko lopettaa syöminen kokonaan. Tai siis kiinteiden ruokien. Huomenna on palkkapäivä joten voin käydä ostamassa kaikkea ihanaa laihdutus ruokaa kuten omenoita, pilttiä, kivennäisvettä, viinirypäleitä, kurkkua, rukolaa. Pakko ostaa "aterian korvikkeita" esim. light kokista. Käyn ostamassa myös sali kortin...pakko tehdä läskikropalleni jotain.

  Vituttaa kun luulen että olen päässyt tästä eroon mutta sitten se iskee kuin hyökyaalto ja hukuttaa itseinhoon ja epätoivoon. 

  Vittusaatana. 

  Minun on oltava laiha, jotta voisin edes harkita olevani onnellinen.

                                         

                                                     

XOXO

21.

Hokkus pokkus, oksennus.
  Periaatteessa mennyt ihan hyvin ruuan suhteen mutta on ollut jotenkin outo olo joten houkuttelin ahmatin esille ja aloitin session. Vips, sinne katosi suklaa kakku ja mascarpone vaahto marjoilla ja lohi sitruuna majoneesilla...teetä ja 7upia ennen, välissä ja jälkeen niin pönttöön se menee kuin itsestään. Olo on parempi mutta taidan kyllä mennä ihan totaali tyhjennyksellä tänään. Litrakaupalla vettä ja välillä pää pönttöön kunnes ei ole muuta kuin puhdasta vettä porsliini kulhossa. 
  Jos ei helpota ja mieli rahoitu taidan vain popsia opamaxin ja mennä horrostelemaan. 
  Ah..torstaina on palkka päivä joten menen heti aamusta pankkiin nostamaan rahaa ja shoppailemaan. Kiinostaako vähän vilakaista kevät mallistoani?


Pitkä bleiseri!! (villapaidan ja paksun kaulahuivin kanssa <3)




Eikö olekin herkullisen värinen??






Väljä collage ei ole koskaan väärässä. (pelastaa kroppa ahdistus päivinä)



Loaferit, baariin ja kaupungille.




Tennarit, vähän valkoista. Olen muuten aina melkein mustissa.






BOYFRIEND JEANS!! ei muuta sanottavaa.


Minun versioni "pieru verkkareista"

Joko nämä mustat shadet tai sitten sama malli mutta roosana...en ole ihan varma vielä.

Rakastan kaikkia övereitä pikku juttuja ja scrunchie on yksi niistä.


  Siinä jonkun vaate juttuja, menen kyllä yksin kaupungille...en kestä shoppailla tungoksessa (varsinkin kun nyt on Hullarit). 
  Pakko käydä ostamassa myös keittiö- sekä hankilö vaaka. Pysyy paremmin kontrollissa kun voi punnita kaiken, eikö?










Kevät on jo täällä, kun katsoo kunnolla.

XOXO

20.

Hohhojjaa...tänään pitää skarpata. Olin koko viikon töissä paitsi sunnuntaina ja päätin että sunnuntai on päivä milloin vain olen. en ajattele enkä tee mitään. Se kyllä onnistui, sillä vain nukuin ja söin vuorotellen (pääasiassa söin pitsaa, keksejä ja töistä saatua suklaakakkua). En tunne syyllisyyttä aillä olen laihtunut ihan hyvin ja töissä olen syönyt niin vähän että yksi tankkaus päivä tuskin vaikuttaa mihinkään. 
  Tänäänkin töihin. Sain jäädä Hänelle nukkumaan kun hän lähti Tigeriin eilen illalla (tiedän yök) mutta nyt Hänestä ei kuulu mitään eikä puhelimeenkaan vastata, olen aika huolissani. 
  Pääsimme vihdoin Hänne kanssaan päätökseen siitä asiasta että ollaanko yhdessä vaiko ei, ja ollaanhan me. Siksi olenkin todella juolissani mihin hän on hävnnyt...taas joku sitoutumis kammo ahdistus katoamis temppu? Noh, ehkä se selviää päivän aikana...Otan kyllä avaimet mukaan. 
  Katsotaan miten päivä asettuu, ruuallisesti sekä miehellisesti. 
  Nyt pitää lähteä duuniin, pidän teidät ajantasalla.

XOXO

19.

  Okei. Ei olekkaan niin kivaa olla ravintolassa töissä kun on buliimikko ilman itsehillintää eikä toimi muulla tavalla kuin hetken mielijohteesta. Syön aivan liikaa...siis joo syön todella terveellisesti ja "normaalisti" töissä. Normaaliin ruokavalion pitäisi sisältää minun ikäiselleni naiselle vähintään 1500 kaloria (minulle vielä enemmän koska työssäni liikun tauotta tunti kaupalla), eli minun pitäisi syödä päivässä ehkä noin 1800 kaloria mutta syön n. 800 kcal. Liikkumiseni normaalin työpäivän aikana polttaa suurinpiirtein 1400kcal (ehkä enemmänikin). Joten ei minun tarvitsisi ajatella että syön liikaa...mutta, mutta, mutta 800kcal on liikaa. 
  Minua ahdistaa kun en pääse punnitsemaan itseäni millään, en voi tietää että olenko edistynyt vaiko taantunut. Peilistä kun näytän aina yhtä lihavalta niin on vaikea arvioida. 
  Voi luoja!!!! Miksi en vain osaa pitää näppejäni erossa ruuasta! Tämä on niin raivostuttavaa! 
  Kumpa huominen menisi niinkuin olen päättänyt ruokailun suhteen...tei edes yksi päivä joskus jotta näkisin että pystyn siihen itse. 
  Laaditaanko säänöt huomiselle? Joo...minustakin se on hyvä idea nyt, kun tämä päivä meni aivan päin vittua hummuksen takia...

EI

- leipää
- perunaa
- rasvassa lillutettuja kasviksia
- lihaa
- eikä missään nimessä (koska on torstai) PANNARIA!!!
- syömistä Klo: 18:00 JÄLKEEN


KYLLÄ

- Jää vettä
- kahvia/ teetä
- pähkinöitä kohtuudella
- oman nyrkin kokoisia annokisa
 ( esim. jos omena on nyrkkiäsi isompi, älä syö)
- tuorekasviksia

  
Ei ole tuo sallittujen lista mitenkään erityisen pitkä...pakko yrittää vaikuttaa todella normaalilta huomenna töissä koska olen humannut että työkaverini kyttäävät syömistäni. Pitää näyttää siltä että söisin enemmän kuin tosiasiassa syön...tricky veeeery tricky. 

  Persaukisena oleminen on siinä hyvä että ei yksinkertaisesti ole mitään ruokaa. Ei ole ahmatin lempi herkkuja edes saatavilla...en voi mennä ahmatin kanssa kauppaan ja antaa sen näyttää tietä, vaan nyt pysyy minun pääni pelissä mukana ja tajuaa kalrit sun muut. Ahmatti on ollut todella hiljaa nyt....mutta Kauhu on alkanut kuiskutella ja välillä oikein ravistellut kovakouraisesti. Onneksi ovat valkoiset ritarit Opamax ja Tenox tulleet apuun. 
  Minua pelottaa aivan kamalasti. Olen niin onnellinen että uskon että tämä on vain jotain julmaa pilaa tai loppuu hetken päästä. En edes uskalla hengittää koska pelkään sen aiheuttavan ketjureaktion joka luhistuttaisi kaiken, keiken sen hyvän joka tekee minut niin onnelliseski että sattuu ja puristaa joka paikasta. 
  En tahdo olla yhdentekevä jollekin joka on minulle kaikenkestävä.

Katsotaan viele vähän laihoja peppuja sun muuta, jotta näemme minne matkamme vie. Täältä tullaan kauneus, täydellisyys, olemattomuus ja kaikkein eniten odotan tapaavani onnellisuuden joka johtuu minusta.

XOXO

my doves.