19.

  Okei. Ei olekkaan niin kivaa olla ravintolassa töissä kun on buliimikko ilman itsehillintää eikä toimi muulla tavalla kuin hetken mielijohteesta. Syön aivan liikaa...siis joo syön todella terveellisesti ja "normaalisti" töissä. Normaaliin ruokavalion pitäisi sisältää minun ikäiselleni naiselle vähintään 1500 kaloria (minulle vielä enemmän koska työssäni liikun tauotta tunti kaupalla), eli minun pitäisi syödä päivässä ehkä noin 1800 kaloria mutta syön n. 800 kcal. Liikkumiseni normaalin työpäivän aikana polttaa suurinpiirtein 1400kcal (ehkä enemmänikin). Joten ei minun tarvitsisi ajatella että syön liikaa...mutta, mutta, mutta 800kcal on liikaa. 
  Minua ahdistaa kun en pääse punnitsemaan itseäni millään, en voi tietää että olenko edistynyt vaiko taantunut. Peilistä kun näytän aina yhtä lihavalta niin on vaikea arvioida. 
  Voi luoja!!!! Miksi en vain osaa pitää näppejäni erossa ruuasta! Tämä on niin raivostuttavaa! 
  Kumpa huominen menisi niinkuin olen päättänyt ruokailun suhteen...tei edes yksi päivä joskus jotta näkisin että pystyn siihen itse. 
  Laaditaanko säänöt huomiselle? Joo...minustakin se on hyvä idea nyt, kun tämä päivä meni aivan päin vittua hummuksen takia...

EI

- leipää
- perunaa
- rasvassa lillutettuja kasviksia
- lihaa
- eikä missään nimessä (koska on torstai) PANNARIA!!!
- syömistä Klo: 18:00 JÄLKEEN


KYLLÄ

- Jää vettä
- kahvia/ teetä
- pähkinöitä kohtuudella
- oman nyrkin kokoisia annokisa
 ( esim. jos omena on nyrkkiäsi isompi, älä syö)
- tuorekasviksia

  
Ei ole tuo sallittujen lista mitenkään erityisen pitkä...pakko yrittää vaikuttaa todella normaalilta huomenna töissä koska olen humannut että työkaverini kyttäävät syömistäni. Pitää näyttää siltä että söisin enemmän kuin tosiasiassa syön...tricky veeeery tricky. 

  Persaukisena oleminen on siinä hyvä että ei yksinkertaisesti ole mitään ruokaa. Ei ole ahmatin lempi herkkuja edes saatavilla...en voi mennä ahmatin kanssa kauppaan ja antaa sen näyttää tietä, vaan nyt pysyy minun pääni pelissä mukana ja tajuaa kalrit sun muut. Ahmatti on ollut todella hiljaa nyt....mutta Kauhu on alkanut kuiskutella ja välillä oikein ravistellut kovakouraisesti. Onneksi ovat valkoiset ritarit Opamax ja Tenox tulleet apuun. 
  Minua pelottaa aivan kamalasti. Olen niin onnellinen että uskon että tämä on vain jotain julmaa pilaa tai loppuu hetken päästä. En edes uskalla hengittää koska pelkään sen aiheuttavan ketjureaktion joka luhistuttaisi kaiken, keiken sen hyvän joka tekee minut niin onnelliseski että sattuu ja puristaa joka paikasta. 
  En tahdo olla yhdentekevä jollekin joka on minulle kaikenkestävä.

Katsotaan viele vähän laihoja peppuja sun muuta, jotta näemme minne matkamme vie. Täältä tullaan kauneus, täydellisyys, olemattomuus ja kaikkein eniten odotan tapaavani onnellisuuden joka johtuu minusta.

XOXO

my doves.