28.

  Olen laihtunut, minä näe sen. Näen käsivarsieni ohentuneen ja olkapäitteni pyöreyden vähentyneen. Näen rintalastani peilistä ja vatsani olevan enemmän litteä. Ihoni ja kynteni ovat haurastuneet ja hiukseni kuivat. Tunnen itseni kuitenkin massiiviseksi. Tunnen, miten reiteni tärähtelevät ja hyllyvät joka askeleella. Tunnen käsivarsieni vellovan paitani alla ja vatsani muuttuvan muhkuraiseksi perunasäkiksi jos istun tai liikun. 
  On kamalaa olla alasti. Haluaisin pystyä olemaan alasti ja kokea olevani haluttava ja kosketeltava. En voi katsoa itseäni peilistä alasti ilman kuvottavaa kouraisua vatsan pohjassa. 
  Joten miten joku muu voisi haluta koskettaa tai hyväillä minua jos minusta uhkuu ja säteilee oma itseinhoni? Niimpä...ei kukaan.
  Tiedän olevani ihan nätti tyttö. Mutta haluaisin olla omasta mielestäni kaunis. Tahdon kyetä kantamaan kehoani ylpeänä ja pää pystyssä. Olla välittämättä muitten mielipiteistä. Ei tule olemaan mahdollista aivan lähiaikoina, sen voin sanoa. 
  Mutta tilanteeni on muututtava, tai kuihdun pois. Henkisesti ja fyysisesti.
  Suhteeni äitiini on katkennut täysin jonkun typerän puhelin laskun takia. Hän katkaisi minut pois elämästään. Ja odottaa armaankin minun ryömivän hänen luokseen ja julistavan hänen mahtavuuttaan ja kiittollisuuttani siitä että hän on viitsinyt synnyttää minut tähän maailmaan ja huolehtinut minusta (kuten anteeksi vain: äidin pitääkin), en aio antaa hänen leikkiä kanssani tällaista peliä. Hän vetoaa "kaikeen tapahtuneeseen" eli sisareni kuolemaan sekä hänen ja isäni avioeroon. Kyllä, äitini menetti tyttären ja avioliiton. Minä menetin sisareni ja elämäni muuttui täysin. Hän ei ymmärrä muitten tuskaa koska on niin keskittynyt ihailemaan omaa kärsimystään peilistä. Olen inhottava paskiainen kun en suostu kaikkeen mitä hän pyytää, ja olen ahne ja kiittämätön olio kun pyydän äidiltäni apua oli se sitten rahallista tai vain juttelu seuraa. En jaksa yrittää enään hänen kanssaan mitään äiti-tytär suhdetta, siinä ei ole järkeä.
  Vielä kaiken tämän kukkuraksi isäni (ainoa aikuinen ihminen kehen voin luottaa) päätti että hän muuttaa kahdeksi vuodeksi naisystävänsä kanssa Brysseliin. Voitte varmaankin arvata mitä ajattelen.
  Olen murskana. Yritän ja yritän mutta kaikki kaatuu ympärilläni, ei ole ketään keneltä pyytää apua ketään kenen syliin käpertyä kun tuntuu siltä. Siksi on varmaankin pian aika houkutella Ahmatti esiin kaveriksi, Ahmatti ymmärtää ja Ahmatti lohduttaa. 

Onpas synkkiä kuvia. Vaihdetaan vähän kesäisempään.

Ranta thinspoa!

Tänään alkaa paasto. Rahat ei mene ruokaan vaan tupakkaan ja solariumiin. Ei tarvitse miettiä syömistä koska olen koko illan neljästä eteenpäin töissä joten syöminen ei ole vaihtoehto klo 00.00 jälkeen. Joten hyvä alku paastolle. 

Tekee mieli pepsimaxia.

XOXO 

27.

  Tänään oli ihan hyvä päivä vaikka söinin pullaa ja pitsaa. Hyvä oli se että pitsaa söin kaksi viipaletta ja pullaakin vain yhden palan...viikko sitten en olisi pystynyt olemaan syömättä kaikkea ja itseäni samalla kipeäksi. 
  Käyvimme Hänen ja parin kaverin kanssa Maailma Kylässä tapahtumassa...ah miten ihanaa olla ulkona Hlesingissä kun on kesä helle ja musiikkia. Siellä jaettiin alpro soya manteli juomaa ilmaiseksi joten olen ryystänyt niitä nälkääni. 
  Olen tyytyväinen olooni juuri nyt vaikka söinkin "kiellettyjä" ruokia mutta en ole syönyt kunnon ateriaa ennen kuin tänään melkeimpä kolmeen päivään koska kaiken mitä olen suuhuni pistänyt olen myös puristanut itsestäni melkeimpä heti ulos joten on vähän heikkottanut. Ajattelin siis tänään että nyt on pakko syödä jotain koska muuten kroppa romahtaa; tässä istun  kaksi pitsa palaa ja pullava viipaleen syöneenä ja korvia myöten täynnä mantelimaitoa enkä tunne yhtään syyllisyyttä. Ahmattikaan ei ole kuiskutellut mitään eikä houkutellut syömään kaikkea mihin pääsisin käsiksi.
  Nyt jännitetään suomi-venäjä lätkä ottelua ja yritetään löytää jostain kisakatsomo...
  Olenko huono tyttöystävä kun Hän ei halua minua mukaan minnekkään... Ymmärrän että ei toisen kanssa jaksa olla kokoajan mutta kyllä sitä voisi osoittaa hieman epäitsekkyyttä ja edes kysyä jos tyttöystävä voi tulla mukaan. Varsinkin kun olen sanonut asiasta suoraan ja ollut todella vihainen siitä että en näytä oikein merkitsevän mitään esimerkiksi koff-tölkin rinnalla. Ymmärtäisin täysin jos Hän kysyisi ja kaverit vastaisivat että "sori, ei mahdu" mutta Hän ei edes vaivaudu kysymään asiasta joten tietenkin minä oletan että Hän ei halua minua mukaan koska pelkääkin ystävien vastaavan myöntävästi. Siinä porukassa on muitankin ihmisiä joita tuneen, Haloo!! Ei Hänen tarvitse istua sylikkäin kanssani ja viihdyttää minua. Minäkin haluan vain katsoa lätkää, MM-ottelun. Voi vittu.
  Nyt taas vituttaa ja surettaa kun mietin näitä asioita ja tajuan että ansaitsen pljon parempaa, mutta ei sitä voi tunteilleen mitää. 
  Ehkä minunkin itäisi käyttäytyä yhtä väliinpitämättömästi. Tai ehkä minä en huomaa niitä "poikaystävä" asioita hän tekee koska olen niin fikseeraantunut niihin asioihin mitä hän ei tee. Kyllähän Hän esimerkiksi piti minua kädestä ja piti kiinni väkijoukon keskella ja ikäänkuin salaa silitteli selkääni, niskaani ja vatsaani. Se oli ihanaa. Haluan sellaista enemmän, pieniä salaisia hellyyden osoituksia jotka ovat tarkoitettuja vain minulle.

XOXO 

26.

  Huhhu. Ravintola duuni on kyllä aivan järkyttävää helteessä. 
  Salissa on kuuma, keittiössä on kuumempi ja ulkona on kuuma. Perse hiessä, ei röökiä, kengät hiertävät, urputtavia asiakkaita jotka eivät ymmärrä että minulla on vain kaksi kättä. 
  No onhan tässä auringonpaisteesta tullut jotain hyvääkin: olen ruskettunut. (Tosin ennimmäkseen kiitos solariumin, johon olen täysin koukussa.)
  En oksentanut tänään töissä. Jeejee...en siksi koska olen kokenyt ihme parantumisen ja olen hyväksynyt möykky vartaloni juuri sellaisena kuin se on. Ei...päätin olla oksentamatta koskaen ole tyhmä. Kiinni jäämisen riski alkoi kasvaa liian isoksi. Sillä onhan se outoa että ensin syön ja sitten menen vessaan jossa viivyn n. 10 minuuttia ja huudan että menee vielä hetki "Tulee verta nenästä!!". Sain jo hieman palautetta siitä (tosin vittuilevalta ja vinoilevalta kokiltamme ((joka on usein tietämättään huolestuttavan oikeassa)) ), "yleensä tulee verta nenästä jos ei syö...mutta sähän syöt ihan hyvin". Joten tänään en oksentanut...en voi jäädä kiinni.
  Onneksi ei ole ruokaa...tai siis minulle, toin Hänelle töistä ruokaa. Ruokin muita ihmisiä aivan fanaattsesti...melkeimpä perverssiä. 
  Ääh...Nyt ei oikein suju tämä kirjoittaminen. Hän tietää blogistani mutta ei ole näköjään mennyt liukemaan (mikä on hyvä!!!). Nyt Hän tosin kokoajan hiippailee selkäni takana ja vilkuilee tietokoneen näyttöä joten nyt on kirjoitus rauha ihan päin vittua. Söpöä tosin...Häntä kiinnostaa :D
  Voisin varmaan tänään kirjoitella hieman reseptejä tänne myöhemmin, jos kukaan nyt lukee mitään.

Mutta siihen asti: Adios!!!

XOXO and tan lines

25.

Minua pelottaa. 
  Jouduin viisitoista vuotiaana sairaalaan jonkilaisen stressin/ahdistuksen ja/tai bulimian aiheuttaman halvaantumiskohtauksen ja paljastin (ehkä typerästi) lääkkäreille että näen, tunnen ja kuulen asioita. Saatoin tuntea jonkun sivelevän niskaani tai hengenvetojen liikuttavan hiuksiani, ihmishahmoja jotka saattoivat istuskella vieressäni tai valvoa tekemisiäni mutta kaikkein kamalimpia olivat keskustelut päässäni...En ollut osaanottaja joten kyse ei ollut mistään hämäristä äänistä jotka tahtoivat minun tekevän asioita vaan ikään kuin olisin kuunnellut puolella korvalla kahden tai useamman mielen väittelevän jostain.... Minulle diagnosoitiin myöhäis teini-iän skitsofrenia, diagnoosi kuitenkin peruttiin ja minulle kerrottiin että minulla on "erittäin vilkas mielikuvitus". Ja nyt kun olen ikäänkuin saanut eriteltyä (ainakin yhden) persoonan itsessäni, nimittäin Ahmatin, epäilen nyt lääkärien olleen oikeassa alusta asti. 

 Minä olen hullu, enkä muuksi muutu.

 Ei hulluudessa mitään pahaa ole...ainakaan minun mielestäni. Hulluus on vain massasta poikkeava tapa tulkita todellisutta sekä omia ajatuksiaan. Joskus todellisen ja epätodellisen raja on minullekkin epäselvä....se pelottaa minua. 
 Voin aivan hyvin kertoa ihmisille että kärsin psyykkisistä ongelmista ja olen "aivan sekaisin".

 Olen muuten keksinyt erittäin hyvän tavan syödä....tai siis ottaa parhaimman osan syömisestä irti, nimittäin maun. Taste&Spit!! 
  Otan ruokaa suuhun esim pähkinöitä tai kanan palan (ruoan on oltava pureskeltavaa esim. jogurtti tai jäätelö ei sovellu tähän sillä ne hajoavat suussa ja valuvat nielusta alas) pureskelen tai annan vain olla kielen päällä ja tunnustelen miltä kyseinen ruoka maistuu tai tauntuu ja kun huomaan että ruokaa alkaa hajota niin pieneksi että se ikään kuin valuu alas syljen ruoan vain pois. Simple as that. 
  Haluan huutaa maailmalle ja kertoa tämän kaiken. Haluan olla avoin...haluan pyytää apua

24.

  Pahoitteluni pitkästä postaus tauosta. Internet katkos sekä muutto ovat hieman häirinneet dataau mahdollisuuksiani....
  Nojaa, asiaan. Olen laihtunut, olen turvonnut.
Olen laihtunut:
Painoni on pudonnut ja vatsani läskimakkarat pienentyneet, kohta kesä on täällä ja pienien vaatteiden ja ohuitten kerroksien aika on täällä. 
  Käytiin eilen Hänen ja ihmisten kanssa Töölön kirjaston takana ottamassa aurinkoa ja juotiin mahtavaa litkua nimeltään kalja. Minä paloin Hän paloi, kaikki paloimme. 
Olen turvonnut:
Oksennan keskimäärin kaksi kertaa päivässä. Tämä päivittäinen oksentelu alkaa jo äkyä hieman poskien turvotuksena ja silmäni verestävät todella paljon. 
 En pysty syömään yhtään mitään ilman kammottavan valtavaia tunnontuskia ja oksentamispakkoa. Aikaisemmin kaikkt ns. terveellinen meni ja pysyi alhaalla. Nyt jopa banaanin syöminen on todella pelottava ajatus sillä pelkään jääväni ruokapsykoosiin ja syödä itseni valtavaksi valaaksi. Vaikkakin se vaatii useita ruokapsykooseja jotta muuttuisi valaaksi niin minä todella ajattelen näin että yksikin tavallinen ateria saattaa laukaista minussa kemiallisen reaktion ja turpoan 230 kiloiseksi fatmamaksi ja kuolen rumana ja yksinäisenä.

  Töissä on mennyt todella hyvin, lukuunottamatta muutamaa vittupää päivää jolloin asiakkaat ovat perseestä, minä olen perseestä, työkaverit ovat persesstä ja etenkin Hän on perseestä. Mutta kenellä ei olisi tällaisia päiviä...se on ihan normaalia eikö?
  Oksennan nykyään töissäkin ja sen on vähän noloa koska minulta tulee verta nenästä kun oksennan paksua oksennus massaa. 

Tänään ei onneksi ole melkein yhtään ruokaa kaapeissa...weetabix saa olla päivän ravinto. Olen nyt täällä Hänen luonaan mutta on varmaan pakko mennä kotiin vähän jumppaamaan....120 kaikkea. 

                     "Sitten kun olen laiha"

Mieleni on aivan tulehtunut. Epäorganisoitu ja pakkomieltinen, en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin laihdutusta ja sitä että "sitten kun olen laiha".
 Mutta minulla on pienen pieni ongelma.

Elämäni on yhtä himoa ja kieltämistä...

Tällaisesta minä uneksin päivisin...

...ja näistä vähn myöhemin...

....tämä on mielssä sitten loppupäivän....

Mutta tämä on tärkeämpää.
I needs dis.

Xoxo my flamingos.