Jouduin viisitoista vuotiaana sairaalaan jonkilaisen stressin/ahdistuksen ja/tai bulimian aiheuttaman halvaantumiskohtauksen ja paljastin (ehkä typerästi) lääkkäreille että näen, tunnen ja kuulen asioita. Saatoin tuntea jonkun sivelevän niskaani tai hengenvetojen liikuttavan hiuksiani, ihmishahmoja jotka saattoivat istuskella vieressäni tai valvoa tekemisiäni mutta kaikkein kamalimpia olivat keskustelut päässäni...En ollut osaanottaja joten kyse ei ollut mistään hämäristä äänistä jotka tahtoivat minun tekevän asioita vaan ikään kuin olisin kuunnellut puolella korvalla kahden tai useamman mielen väittelevän jostain.... Minulle diagnosoitiin myöhäis teini-iän skitsofrenia, diagnoosi kuitenkin peruttiin ja minulle kerrottiin että minulla on "erittäin vilkas mielikuvitus". Ja nyt kun olen ikäänkuin saanut eriteltyä (ainakin yhden) persoonan itsessäni, nimittäin Ahmatin, epäilen nyt lääkärien olleen oikeassa alusta asti.
Minä olen hullu, enkä muuksi muutu.Ei hulluudessa mitään pahaa ole...ainakaan minun mielestäni. Hulluus on vain massasta poikkeava tapa tulkita todellisutta sekä omia ajatuksiaan. Joskus todellisen ja epätodellisen raja on minullekkin epäselvä....se pelottaa minua.
Voin aivan hyvin kertoa ihmisille että kärsin psyykkisistä ongelmista ja olen "aivan sekaisin".
 |
Otan ruokaa suuhun esim pähkinöitä tai kanan palan (ruoan on oltava pureskeltavaa esim. jogurtti tai jäätelö ei sovellu tähän sillä ne hajoavat suussa ja valuvat nielusta alas) pureskelen tai annan vain olla kielen päällä ja tunnustelen miltä kyseinen ruoka maistuu tai tauntuu ja kun huomaan että ruokaa alkaa hajota niin pieneksi että se ikään kuin valuu alas syljen ruoan vain pois. Simple as that.
Haluan huutaa maailmalle ja kertoa tämän kaiken. Haluan olla avoin...haluan pyytää apua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti