29.

  Äääh..missä kesä? Missä aurinko ja kaikki iloiset ihmiset? 
  Olen kesälomalla ja ainoina kavereina ovat oleet melkeimpä vain hiilarit ja pönttö. 
  Asettuminen uuteen asuntoon on ollut jotenkin todella vaikeaa, en ole tottunut olemaan näin yksin kokajan. Olen vapaa tekemään mitä itse haluan ja hullaannuin kaikesta mitä voin tehdä oman neljän seinäni sisässä. Piilossa muiden katseilta ja oman sosiaalisen pakokauhuni kourista. 
  Ruokaa, ruokaa, ruokaa....ahdistaa kun kaapissa on ruokaa mutta ahdistaa vielä enemmän jos kaapissa ei ole ruokaa. Mikä eteen? Olen katastrofaalisen houkutuksen vallassa kun kaapistani löytyy edes kaurapuuroa ja voita, mutta koska puran ahdistustani ja mielipahaani oksentamalla (tai viiltelemällä) tarvitsen ruokaa ja turvallisen "ahmatti-ympäristön" touteuttaakseni ahdistuksenpoisto rituaalini. Tricky...very tricky. 
  Nojaa...kesä? Mitäs kesästä? No ainakin se on ollut todella kylmä...kuulemma kylmin 50 vuoteen. Olisin halunnut ruskettua ja juoda pussikaljoja koko kesäkuun mutta ei. Kylmää, sateista ja tyytymättömiä ilmeitä. 
  Heräsin varmaankin noin tunti sitten ja söin aamiaista...en kylläkään kotona vaan Hänellä eli melkeimpä naapurissani :D. (ei olisi pitänyt syödä)
En ole vieläkään tyrkyttänyt hänelle tätä yhteenkuulumatonta ja sekalaista kirjoitelmaani. En tiedä miksi vaikka minun pitäisi. Sain tähän asiaan liittyvän hyvän neuvon viikonloppuna tai enemmänkin ajateltavaa...haluaisinko minä lukea jotain jossa minut mainitaan melkeimpä jokaisessa tekstissä? Kyllä. Kyllä minä haluaisin lukea, mutta en tällaista. En halua hänen voivan pukea sanoiksi riekaleista mieltäni...sanoja joita vain minä ymmärrän. Hän ei ymmärtäisi...enemmänkin pelkäisi ja perääntyisi. Niin kaikki tekevät tilanteissa joita eivät käsitä. 
  Kyllä minä haluaisin kertoa hänelle ja näyttää kaiken. Kaiken silmillekkin sopimatoman ja mieltähäiritsevän...Mutta ehkä on parempi pitää paha piilossa, vaikka kylläkin se aika sinnikkäästi yrittää paeta piilopaikastaan väkisinkin. On todella rankkaa pitää ahmatti piilossa ja hiljaa kun se voimistuu voimistumistaan ja möläytyksiä tulee enemmän.... 
   Haluan olla hiljaa ja muiden silmissä tavallinen kohta 20 vuotias. Tahdon elää kuten muuta ja tulla rakastetuksi kuten muut. Haluan rakastaa.

Ps. Tänään on varmaankin pikkualauantain viettämistä, ehkä pääsen korjaamaan akaisemmat virheeni ja antaa itsestäni paremman ja terveemmän kuvan :) Sillä sössin kaiken juhannuksena :''(
  Toivottakaa onnea!!