15.

Tänään olen äitini luona. Yksin. 
  Viimeiset kaksi tuntia ovat olleet jatkuvaa ravaamista keittiöstä vessaan, yhä uudestaan ja uudestaan. Riisimuroja, jogurttia, sämpylää, vohveleita, jäätelöä ja Etta Jamesia. Olo on ihan kamala, järkyttävä.
  Eilen oli pakko lähteä Hänen luotaan, ei minun itseni takia vaan hänen takiaan, jotta hän saisi olla yksin. Olen kuin tunkeilija ja loinen muitten elämässä. Kodittomuus on perseestä. Kun saan asunnon aion sulkeutua sinne viikoksi jotta kenenkään ei tarvitsisi kestää tarpeetonta seuraani ja minä saan olla ihan yksinäni, puuhata mitä haluan, tanssia yksin boksereissa ja villasukissa. Yksinäisyys on todellakin aliarvostettua. 
  Jollakin tapaa toivon että voisin kertoa lähimmilleni tästä blogista. Ainakin Hänelle. Ei kukaan kuitenkaan ymmärtäisi. Minun on pakko tehdä näitä asioita. Nämä kauheat rutiinit ja sessiot pitävät minut järjissäni. Jos kertoisin kenellekkään tästä se olisi kuin sanoisin "tässä ota ja katso rumimpaan osaan sieluani, nauti siitä, kauhistele sitä mutta älä tee asialle mitään" eikä niin voi tehdä. 
  Jokanen uusi päivä on edeltäjäänsä ahdistavampi. Jokainen uusi päivä on elämäni kamalin. No tuo nyt ei ole aivan totta, on ollut hirveämpiäkin päiviä. Päiviä jolloin toivon auton ajavan ylitseni tai että liukastusin suihkussa ja taittaisin niskani. En voisi ikinä tappaa itseäni mutta se ei tarkoita ettenkö välillä toivoisi kuolemaa. 
  Tiedättekö kun jotkut ihmiset näkevät päivä unia uusista kengistä tai lotto voitosta, minä näen päivä unia omasta kuolemastani. Kuvittelen kaikki pienimmät yksityiskohdat tarkkaan. Materiaali on erittäin vaihtelevaa, joskus olen rikoksen uhrina esim. minut tapetaan tai joskus yksinkertaisesti vain katson yksin elokuvaa ja tukehdun popcorniin. Näen, kuulen ja tunnen kuinka kaikki tapahtuu kuin olsi hidastetussa elokuvassa. Mielikuvitukseni pelottaa minua.  
  Nämä tekstit ovat erittäin yhteenkuulumattomia. Ei mitään järkeä, pelkkää ölinää mitä päässäni kuuluu. Yksittäisiä ajatuksia jotka hyppäävät jatkuvasti aiheesta toiseen. Eihän näitä kukaan kuitenkaan lue, joten ei varmaan haittaa. 

  Hän tietää kyllä blogista mutta en usko nänen lukeneen tätä, muuten hän varmaankin katkaisisi kaikki yhteydet minuun. Kuka nyt hullun kanssa hengaisi. Toivon todellakin että hän ei ole lukenut eikä tule koskaan lukemaan. Ehkä joku päivä kerron jollekkin kaiken ja hyväksyn seuraukset. Mutta Hän ei todellakaan ole oikea henkilö siihen.

  Olen kyllä kertonut monille sairastavani bulimiaa, yleensä päissäni, ei kukaan ota sitä tosissaan. Tai sitten he eivät osaa suhtautua asiaan joten he kohauttavat vain olkiaan ja hymähtävät "ymmärtävästi" vastaukseksi. 
  Parannus lauseet ovat kyllä välillä huvittavia. Typerät ihmiset jotka eivät tiedä mistä puhuvat.

"Hey! Lopeta tollanen, et oo yhtään lihava. Ihan tyhmää, tyhmät tekee tollasta. Safka on vitun jees!!"

   No shit! Minä jos kukaan tietää että "safka on vitun jees". En vain kestä sitä syömisen jälkeistä tunnetta. Pelkään lihomista niin paljon että jokainen tavallinen ateriakin on muuttumassa sietämättömäksi. 
  Aikaisemmin kaikki ns. tavalliset ruokailut eivät aiheuttaneet mitään ongelmia. Nyt kun ahmatti on päässyt valloilleen melkein joka päivä, vaikka oksennankin kaiken pois lihon aivan varmasti kuitenkin, en voi syödä enään normaalisti muitten seurassakaan. 
  Vartaloni alkaa voida todella huonosti. Oksettaa kokoajan ja turvaruuatkin ovat alkaneet haluta tulla ylös, vatsa on älyttömän kipeä ja hengityskin tuntuu pahalta kun kurkku on niin turvonnut välillä. 

NOTHING TASTES AS GOOD AS SKINNY FEELS

XOXO.

14.

  Mitä minä oikein teen! Nyt on vaikeaa koska sydämeni on vaakalaudalla ja mieleni on järkkymässä. Miten joku mies voi vaikuttaa ihmiseen näin. Olen tehnyt erittäin honon valinnan ihastukseni kohteen suhteen, hulluinta on että hän on jo kerran särkenyt sydämeni ja pilannut pienen osan itsestäni jonka olin onnistnut rakentamaan uudestaan. Hän tulee tekemään saman uudestaan, tiedän sen. Vaikka vika on hänessä yritän miettiä kokoajan että mitä minä voin tehdä muuttuakseni jotta olisin kaikki mitä hän tarvitsee. Tiedän että jos voi tehdä pahasti jotain ihmistä kohtaan täydellä ymmärryksellä ja ilman selvää katumusta ja yritystä korvata tapahtunut vahinko on paska tyyppi. Kuitenkin olen sitä mieltä että vika on minussa koska en riitä. Miksi en voi riittää tällaisena rikkinäisenä, epätäydellisenä, kohtalooni alistuneena ja apua kaipaavana? Miksi en koskaan riitä. Miksi en koe riittäväni. Miksi haluan vain Hänet? 

"Olet hyvä juuri tuollaisena, tule syliin."

Nämä sanat haluan kuulla. Ihan sama keneltä ja milloin. Haluan olla jollekkin se syy miksi on mukava herätä. En tahdo olla riippuvainen muista ihmisistä. Toivon että joskus joku tarvitsee minua yhtä paljon kuin minä tarvitsen Häntä tällä hetkellä. Tuntuu inhottavalta kun tiedän että minun on lähdettävä ennen kun minut ajetaan pois. On pelastettava pieni ja särkyvä sydämeni tulevilta suruilta rakentamalla muuri, paksu ja kylmä muuri. 
  Jätä tai tule jätetyksi, eikös se niin ole.
  Oksensin roskikseen tänään. Tuntui hyvältä, haluan kuitenkin itkeä. 
  En halua itkeä mitään tiettyä tahdon vain itkeä jonkun villapaidan kaulukseen kunnes en enään tiedä mikä päivä on ja kenen kaulukseen oikein itken. Miksi en saa tilaisuutta romahtaa, olla avuton. Sitä tarvitsen; alastonta avuttomuutta joka sulkee minut hentoon mutta kestävään syleilyyn, avuttomuutta joka suutelee minua otsalle ja silittää hiukseni korvan taakse, sellaisen avuttomuuden haluan tuudittavan minut pitkään unettomaan uneen. 
 Vatsassani kiertää ajatukset ja mietteet. Tahdon ne ulos, vaikka vatsani on tyhjä tunnen miten jokin sieltä pyrkii ulos. Se jokin huutaa "KATSOKAA MINUA!" Minä huudan "nähkää minut!". Ahmatti on kasvamassa. Minä katoamssa, miten voin kadota itseeni? Tahdonko kuolla? Mikä minuun oikein sattuu, mikä vatsan ja sielun pohjalla oikein on niin myrkyllistä että oloni on tällainen?

      

      

      

      
 
      

      

XOXO,  

 muista, kultaseni

älä särje sydäntäni.

riepota minut kelvottomaksi, naurata itkeväksi, rakasta rikki.

mutta älä riko sieluani. 

Tahallasi

13.

Huomenta! On lauantai ja eilinen meni todella hyvin, olen erittäin tyytyväinen ahmattiin. Ei pihadustakaan. 

  Ajattelin lopettaa ruisleivän syönnin, liikaa kaloreita mutta vaikuttaa kuitenkin niin terveelliseltä. Olen päättänyt lopettaa monien asioiden syönnin niitten asioitten vuoksi joita en voi elää ilman :D Poistetut ruuat ovat mm. ruisleipä (kaikki leipä, kun en syö vaaleata leipää kumminkaan), pasta, peruna, punainen liha, juusto ja kaikki kastikkeet. Näistä luovun jotta voisin juoda maitoa kahvin kanssa, syödä kananmunaa, rakastan kananmunaa sekä syödä jogurttia, maitorahkaa ja maapähkinävoita. Jostakin pitää aina luopua.

  Tänään tosin söin yhden puolikkaan ruisleivän, ilman margariinia, kinkulla, kurkulla ja tomaatilla. Puolikas omenakin sujahti mukaan.Vielä pakollinen kahvi. Juon ehkä noin 7 kuppia kahvia päivässä, aamulla maidolla ja sitten loppupäivän mustana.

  Teen tänään kaikki ruuat etukäteen. Joten saan teille kuvat ruuista ja annois koista joita käytän, jos on jotain vinkkiä niin pistäkää tulemaan vaan!

Tässä siis aamiainen. Kuppi kahvia maidolla ja ruisleipä kinkulla ja kasviksilla sekä lisäksi puolikas pieni makea omena.

Lounas: Eilistä kanaa, kurkkua, paistettua parsakaalia ja puolikas pieni tomaatti.
(annos näyttää minusta aika isolta kuvassa mutta lautanen on ehkä noin käteni kokoinen).

Kaikenkaikkiaan ruuasta 223kcal. 

Pyrin käyttämään noin 20 minuuttia  jokaisen aterian syömiseen, annokset ovat muutenkin aika pieniä mutta ahmimisen riski on aina läsnä. Ja jos ahmin, oksennan. Siksi olen todella rasittavaa ruokalu seuraa koska syön niin tavattoman hitaasti. Ruoka ehtii yleensä mennä ihan kylmäksi joten jätän loppu osan syömättä.

  Vaikka anna tässä blogissa "ohjeita" häiriintyneeseen syömiseen haluan kutenkin sanoa että syömishäiriöt ovat vaarallisia, kuolleisuus nousee vuosi vuodelta lisää. Älkää halutko/pyrkikö tähän! Olen itse todistanut tämän helvetin, ensin sivusta ja nyt itse. Se ei ole ylellistä eikä helppoa. Itse olen ollut ahmatin hallinnassa jo 12 vuotiaasta lähtien ja kärsin jo useista bulimiasta johtuvista vaivoista. Vatsani on kipeä kokoajan, nieluani särkee, hampaani kiille on kulunut, hiukseni ovat haurastuneet ja pahimpana kaikista sydämeni tahti on epätasainen. Kaikki tämä kausittaisen näännyttämisen ja toistuvien sessioitten takia. 

  Isosiskoni menetein piruille Anorexia ja Alkoholismi. Ahmatti luultavasti syö minutkin lopuksi.

Kun kerroin että piirrän ja maalaan. Tässä pieni näyte siitä mikä oli aikaisemmin niin helppoa mutta nykyään mahdoton tehtävä.

Pitää käydä ostamassa tupakkaa.

XOXO,  ihanaa kun lunta on jo kinoksiksi asti.