14.

  Mitä minä oikein teen! Nyt on vaikeaa koska sydämeni on vaakalaudalla ja mieleni on järkkymässä. Miten joku mies voi vaikuttaa ihmiseen näin. Olen tehnyt erittäin honon valinnan ihastukseni kohteen suhteen, hulluinta on että hän on jo kerran särkenyt sydämeni ja pilannut pienen osan itsestäni jonka olin onnistnut rakentamaan uudestaan. Hän tulee tekemään saman uudestaan, tiedän sen. Vaikka vika on hänessä yritän miettiä kokoajan että mitä minä voin tehdä muuttuakseni jotta olisin kaikki mitä hän tarvitsee. Tiedän että jos voi tehdä pahasti jotain ihmistä kohtaan täydellä ymmärryksellä ja ilman selvää katumusta ja yritystä korvata tapahtunut vahinko on paska tyyppi. Kuitenkin olen sitä mieltä että vika on minussa koska en riitä. Miksi en voi riittää tällaisena rikkinäisenä, epätäydellisenä, kohtalooni alistuneena ja apua kaipaavana? Miksi en koskaan riitä. Miksi en koe riittäväni. Miksi haluan vain Hänet? 

"Olet hyvä juuri tuollaisena, tule syliin."

Nämä sanat haluan kuulla. Ihan sama keneltä ja milloin. Haluan olla jollekkin se syy miksi on mukava herätä. En tahdo olla riippuvainen muista ihmisistä. Toivon että joskus joku tarvitsee minua yhtä paljon kuin minä tarvitsen Häntä tällä hetkellä. Tuntuu inhottavalta kun tiedän että minun on lähdettävä ennen kun minut ajetaan pois. On pelastettava pieni ja särkyvä sydämeni tulevilta suruilta rakentamalla muuri, paksu ja kylmä muuri. 
  Jätä tai tule jätetyksi, eikös se niin ole.
  Oksensin roskikseen tänään. Tuntui hyvältä, haluan kuitenkin itkeä. 
  En halua itkeä mitään tiettyä tahdon vain itkeä jonkun villapaidan kaulukseen kunnes en enään tiedä mikä päivä on ja kenen kaulukseen oikein itken. Miksi en saa tilaisuutta romahtaa, olla avuton. Sitä tarvitsen; alastonta avuttomuutta joka sulkee minut hentoon mutta kestävään syleilyyn, avuttomuutta joka suutelee minua otsalle ja silittää hiukseni korvan taakse, sellaisen avuttomuuden haluan tuudittavan minut pitkään unettomaan uneen. 
 Vatsassani kiertää ajatukset ja mietteet. Tahdon ne ulos, vaikka vatsani on tyhjä tunnen miten jokin sieltä pyrkii ulos. Se jokin huutaa "KATSOKAA MINUA!" Minä huudan "nähkää minut!". Ahmatti on kasvamassa. Minä katoamssa, miten voin kadota itseeni? Tahdonko kuolla? Mikä minuun oikein sattuu, mikä vatsan ja sielun pohjalla oikein on niin myrkyllistä että oloni on tällainen?

      

      

      

      
 
      

      

XOXO,  

 muista, kultaseni

älä särje sydäntäni.

riepota minut kelvottomaksi, naurata itkeväksi, rakasta rikki.

mutta älä riko sieluani. 

Tahallasi