En ehkä ihan yksin, sain seuraa alkuillasta. Arvatkaapa kuka tuli kylään. Ahmatti tietenkin. Kävimme yhdessä kaupassa (palkkapäivä) ja kuin unessa kävelimme pitkin Alepan loisteputkin valaistuja käytäviä pitkin ja valitsimme yhdessä mieleiset sekä tarvittavat tarpeet yhteistä sessiotamme varten.
Päivän saldo; pussillinen juustonaksuja, neljä annosta piinaatti-juusto pastaa, purkillinen Ben&Jerrys Strawberry Cheesecake jäätelöä, kaksi voi croisanttia, paketti paahtoleipää ja hilloa. Juoma valintamme oli omenamehu. Vips viemäristöön.
Outoa että päästin Ahmatin ylipuhumaan itseni sillä itsehllintäni on ollut moitteeton kokonaiset kaksi päivää. Yli viikko oksentamatta, olen niin pettynyt että perjantai päättyi näin.
Ostin huomiseksi pussillisen pakaste herneitä sekä minttu- ja kamomillateetä.
Pakko alkaa juomaan enemmän nesteitä. Pakko alkaa korvaamaan ruoka jollain ja kontrolloimaan sisään JA ulos meneviä ruokia.
Niin, kontrolli. Tarvitsen kontrollia. Nyt on tärkempää kuin koskaan saada kontrolli takaisin. Kontrollia ajatuksiin, en saa antaa ajatuksille ja kaipauksille valtaa. Hän kummittelee jokaisessä vetämässäni hengenvedossa enkä pidä siitä. Päätin että en puhu hänestä muualla kuin täällä. Sillä muuten puhun Hänestä lakkaamatta.
Ystäväni sanoi minulle suuhtellisen suoraan kovan ja karun mutta oi niin toden totuuden. .Hän on minulle pakkomielle
Kamala sana tuo pakkomielle. Kuulostaa siltä että kyttään hänen ikkunansa alla (vähän pakko kun asutaan samalla kadulla ja on sama lähi Alepa), piirtelisin nimistämme yhdistelmiä ja säästäisin pienimmänki konkreettisen muiston yhteisistä hetkistämme. Ei, näitä asioita en tee.
En kuitenkaan todellakaan kiellä sitä että enkö pelästyisi jokaista tien yli kävelevää pitkää, ryhdikästä nuorta miestä ja enkö katselisi olkani yli aina paikoissa missä hänen kohtaamisensa riski on suuri.
Toivoisin näkeväni Hänet. Tosin vain ja ainoastaan silloin kun näytän upealta ja onnelliselta mutta miten ihmeessä pysyisin kasassa. Ei ole mahdollista että pystyisin vastustamaan Häntä, joko syleilyn kapuun aiheuttama kolotus luissa tai hänen hämmentävä sydämensykkeen pysäyttävän katseensa saisi minussa aikaan sisäisen hysterian tai pakokauhun, molemmat eittäin huonoja lopputuloksia.
Parasta vain turvautua Ahmattiin ja muihin ystäviini, ainakin toistaiseksi kunnes olen kasvanut ja pysyn itsekseni kasassa, Juuri nyt olen hauras kuin saippuakupla ja ystäväni ovat turvamuurini. En saa päästää ketään liian lähelle, enkä todellakaan ketään sellaista joka on aikaisemmin tehnyt pahaa.
I need to start skipping meals.Ostin tänään henkilövaa'an. Jee? Nyt voin kytätä ja pitää kirjaa painostani, rauhassa eikä kukaan ole näkemässä ennen ja jälkeen punnituksiani. Kaikilla on harrastuksensa, minun harrastukseni tärkein väline on nyt Coline-vaakani. Joka vittusaatana näyttää 52 kiloa. Olen porsas. Siedänkin olla onneton
 |
  |
 |
XOXO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti