Olen siis 19 vuotias helsinkiläinen ruskeatukkainen tyttönen. Olen suuri villapaita fani ja farkut joita käytän ovat Dr.denimit ja hajuveteni on Versacen Bright Crystal. Olen käynyt lukiota puolitoista vuotta joten minulla on vain peruskoulukoulutus mutta aloitan tämän talvi/kevään aikana opintoni uudestaan, luultavasti eiran aikuisopistossa.
Erosin syyskuussa poikaystävästäni kenen kanssa seurustelin kaksi vuotta. Nyt yritän ottaa kiinni menetetyt teini vuoteni ja bailata aina aamuun asti.
Olen tavannut kylläkin jo uuden kundin, sanotaan vaikka Hän, tämä on samaan aikaan erittäin huono asia mutta myös parasta mitä on pitkään aikaan tapahtunut. Minulla on Hänen kanssa ihan älyttömän hauskaa, hauskempaa kuin koskaan. Ystäväni eivät tätä ymmärrä ja se on harmi sillä olemme ystävieni kanssa jo muutenkin erkantumassa toisistamme.
Kun seurustelin niin ei tuntunut siltä että oikein kuuluin mihinkään, en sopinut joukkoon ystävieni seurassa eikä eksäni ystäväporukkakaan tuntunut omalta. Mutta nyt asia on aivan eri, tunnen kuuluvani joukkoon. Kuulostaa varmaa älyttömän tyhmältä mutta minulle yhteenkuuluvuuden tunne on erittäin tärkeä. Ehkä se johtuu siitä kun menentin sisareni n. 4 vuotta sitten. Hän oli minulle kaikki kaikessa ja menetin hänet. Hän ymmärsi minua hyvin, kuunteli ja keskusteli asioista. Sitten jäin yksin. Ihan yhtäkkiä.
Lisää Hänestä, siis yhteenkuuluvuuden tunne, tapasimme lokakuun aikaan ja aloimme olemaan yhdessä kokoajan...VIRHE! Älkää ikinä, ikinä, ikinä alkako hengailemaan 24/7 jonkun kanssa heti alkuun. Minua se ei haitannut mutta Hän panikoi ja teki rumimman tempun koskaan. Samassa baarissa, minä, hän. Hän lähti kotiin jonkun muun kanssa. Luulin olleeni vahvempi mutta sydämeni särkyi. 10 viikkoa riittää. Kymmenessä viikossa olin korjannut sieluni aika hyvin mutta en ymmärtänyt että olin kasvattanut sen Hänen varaansa. Noh, uutena vuotena nähtiin ja minä huusin ja itkin ja Hän huusi ja kuunteli vuoron perään. Menin sitten seuraavna päivänä Hänen luokseen puhumaan vielä selvinpäin...semmosta kahden parikymppisen nyyhkytystä ei ole kukaan nähnyt. Lähdin.
Viikkoa myöhemmin Hän soittaa ja kysyy haluanko tulla katsomaan leffaa tai jotain..."Helvetti" ajattelin. No tässä sitä taas ollaan "yhdessä". Ja minä odotan kokoajan pahinta. Että sattuu taas...olen täysin tietoinen siitä riskistä mutta mielihyvä jonka saan Hänen seurastaan riittää. Tämä tunne on riskin ottamisen arvoista. Jos/kun tämä loppuu olenpahan kokemusta rikkaampi ja paksunahakisempi.
LEMPIASIOITANI
ruuan laitto - ei syönti
pitkät kävelyt kesällä
säärien sheivauksen jälkeinen tunne
onnistunut ransk. manikyyri
hikilenkki
rääkkitreeni
sylikkäin nukkuminen
Helsingissä pyöräily öisin, yksin
lempiruoka - Tulinen juures-sose keitto
lempielokuva - Frida
lempiväri - Harmaa
lempimusiikki - Anna Puu, Sóley, Coeur de Pirate, Jenni Vartiainen, Adele...etc.
lempivaate - Iso musta, muhkea, väljä poolopaita
En ole vihaaja mutta en voi sietää oliiveja, kapriksia, neonkeltaista, pahahajuista hengitystä.
Pelkään hysteerisesti kissoja.
Ja perinteen mukaisesti fitspo/thinspo puristus loppuun.
Ehkä suloisinta ja eniten motivoivaa thinspoa, Couples.
XOXO,
muistakaa että taivaalla lentää lintuja syystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti