9.

  Voi Vittu.
  En pitkään aikaan ole ollut niin että joku muu tietää täysin mitä syön. Toisaalta se on hyvä koska seuraan enemmän sitä mitä pistän suuhuni joka antaa vaikutelman laihuudesta, naisellisuudesta ja ennen kaikkea pieni kokoisuudesta (sitä mieltä minä olen) mutta toisaalta syöppö kohtaukest ovat miljardi kertaa hävettävämmät. Voin vain kuvitella "miten toi muija on syöny neljä palaa suklaata, kaks ja puol leipää, pastaa ja aivan saatanasti homejuustoa kun se ei muuten syö melkeen mitään???". Tänään oli sellainen päivä, vaikka aiemmin kirjoitin että tänään saa syödä ilman katumusta, vitut. Olen ihan läski possu.
  Ahmatti, ahmatti, ahmatti!! Ahdistaa kun ei voi mennä edes lenkille. Kaikki vituttaa. 
  Arkipäivät ovat pahimmat kun en ole töissä, ei ole mitään tekemistä...paitsi ruuan ajatteleminen, ruuan laittaminen, ruuan suunnitteleminen, ruuan syöminen. Teen ihan mitä tahansa jotta en ajattelisi ruokaa vuorokauden ympäri. Menen nukkumaan ruoka mielessä joko niin että kauhistelen kaikkea mitä olen sinä päivänä syönyt tai sitten suunnittelen sessiota tai paasto/riuku päivää ja sitten herään kamalat mieliteot heti mielessä ja sitten loppupäivä meneekin joko taistellen ahmattia vastaan tai sitten...sortumiseen. Siksi haluan töihin päiväksi ja töitten jälkeen salille ja salin jälkeen kouluun. Ei tarvitsisi syödä kokopäivänä ja nykyinen kokopäiväduunini, ruuan ajattelu, jäisi pois. Halleluja!
  Ja nyt kun olen jonkun kanssa melkein vuorokauden ympäri on pakko syödä koska kai se nyt olisi outoa jos en koskaan söisi mitään (Hän tekee muuten älyttömän hyvää ruokaa joten on vaikea kieltäytyä), lihon kokajan lisää mikä lisää paniikin tunnetta mikä jo valmiiksi hönkii korvan juuressa päivästä toiseen...lihominen antaa paniikin ottaa kaulasta kuristus otteen. Tuntuu kuin kuristuisin ja olisin mitätön ja arvoton, olenhan minä en pysty edes laittamaan ahmattia aisoihin. 
  Monilla syömishäiriöisillä itse syömishäiriö on kaveri, ystävä, tuki ja turva mutta ei minulle. Ahmatti on minulle vitsaus, emme ole ystäviä vaan ahmatti on tunkeilija joka on vuosien varrella kasvanut minuun kiinni niin lujasti että en osaa elää ilman sitä, ei minua sinänsä haittaa että ahmatti elää minussa ja minä siitä mutta minua ärsyttää se että ajattelen yhä enemmän ahmatin ajatuksilla ja pelkään menettäväni itseni kokonaan siihen. Se pelottaa.
  Tsemppaan päivän kerrallaan...niin se on pakko tehdä. 

Nyt katsellaan hetki hyviä ruokia.

Greippi on hyvä sekä ihanan kirpeä ja raikas!

                                     

Viinirypäleet ovat mahtavia sellaisinaan tai sitten vaikka pakastettuna.

Minun ehdoton suosikkini: VADELMA! ei muuta kun poskeen vaan!

Mmm...lime tai sitruuna vesi on mahtavaa. Helpottaa ainakin minun kipeää vatsaani :)